Kuulumisia Cirkosta. Uutisia, tunnelmia, näkemyksiä.

31.5.2018 | Blogi | Karo

RESIDENSSI: Placebo called home

Sirkustaiteilija Onni Hämäläinen rakensi uutta sooloteostaan Cirkon residenssissä kaverina kymmenen metriä köyttä.

Miten löysit välineeksesi vertikaaliköyden?

-Halusin tehdä löysää nuoraa ja se innosti mua aikoinaan hakemaan sirkuskouluun. Tajusin tosin sitä ekaa kertaa kokeillessa, että se on ihan hirveää, eikä tasapainolajit ole yhtään mun juttu. Sitten kokeilin köyttä ja tykästyin. Jokainen on joskus kiivennyt köyttä ja katsoja pystyy samaistumaan siihen. Tykkään myös köyden visuaalisesta selkeydestä.

Köydessä tapahtuu koko ajan kaikkea kiinnostavaa, kun tekniikka kehittyy ja nuoret on alkaneet haastaa mitä kaikkea sillä voi tehdä. Köyteen yhdistetään eri välineitä kuten liinaa, ja tekemiseen on tullut enemmän voimaa ja dynaamisuutta. Jengi on myös alkanut tehdä enemmän köysiään itse. Mua kiinnostaa sekä vanha että uusi tyyli. Tässä esityksessä fokuksessa on köysi, ja yhdistän siihen myös teatteria ja tanssia.

Miksi soolo?

-Soolo on yksi projektin kantavista teemoista. Pohdin kuinka pitkälle sooloa voi viedä ja riittääkö, että lavalla on yksi esiintyjä. Kaikki on näkyvissä ja yhden ihmisen tekemää, ei ole erikseen valo- tai äänityyppejäkään.

Soolossa ei oo vastuussa muiden mielipiteistä ja päätöksiä on nopeempi tehdä. Tietty toisaalta jää helposti jumiin. Kuvaan paljon kun treenaan, jotta voin katsoa mikä toimii, mikä ei. Useamman ihmisen työstäessä ja treenatessa, on helpompi ideoida ja saa energiaa.

 

Mietin myös kuinka helppo on jumiutua kotiin, koska koti voi tarjota tietyllä tavalla valheellisen turvan. Tästä tuli työnimi Placebo called home. Syrjäytymistä ja erakoitumistakin olen miettinyt. Suomessakin nuorten miesten syrjäytyminen on pelottavan kasvava ilmiö. Miten erakoituminen on kaupungissakin mahdollista vaikka asutaan lähekkäin? Tästä on ehkä tulossa vähän synkkä esitys.

Mitä muita lähtökohtia teoksella on?

-Olen hyvin sosiaalinen ihminen ja musta on tosi kiva tehdä muiden kanssa töitä, siksi onkin mielenkiintoista löytää itsensä tilanteesta, jossa olen yksin. Tylsyys on pahinta mitä tiedän, mutta tylsyys ja yksinäisyys pakottavat arvioimaan ja kokeilemaan uusia toimintatapoja. Tylsyys kulkee osittain käsi kädessä yksinäisyyden kanssa, ne ruokkivat helposti toisiaan. Molemmissa on negatiivinen kaiku, mutta onko ne pahoja asioita ollenkaan, onko niistä mahdollista löytää hyvää?

Mietin myös kuinka helppo on jumiutua kotiin, koska koti voi tarjota tietyllä tavalla valheellisen turvan. Tästä tuli työnimi Placebo called home. Syrjäytymistä ja erakoitumistakin olen miettinyt. Suomessakin nuorten miesten syrjäytyminen on pelottavan kasvava ilmiö. Miten erakoituminen on kaupungissakin mahdollista vaikka asutaan lähekkäin? Tästä on ehkä tulossa vähän synkkä esitys.

Kiinnityssysteemeissäkin on ideoita tylsyystiloista ja miten ympäristöään voi muokata rajallisessa tilassa. Olen kokeillut erilaisia rakennusviritelmiä, pikalukkoja, vetosysteemejä ja riggauksia. Lähtökohtana on, että lavalla kaikki, ääni ja valo mukaan lukien, toimii ratassysteemillä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös tavara. Tykkään tavarasta lavalla, mutta yritän olla tarkkana, että se olisi perusteltua ja sillä olisi pidempiaikainen merkitys.

Halusin myös hyödyntää yhtä köyttä. Se roikkuu keskellä ja siinä tehdään temppuja, mutta sen voi laittaa myös viistoon tai luupille…. Kaikki ei aina toimi, mutta kokeilen mihin muotoihin sitä on mahdollista laittaa.

Missä vaiheessa teos on nyt?

-Valmiiseen esitykseen vaaditaan vielä kuukausia. Alunperin lopputyön ideasta alkanut hanke on ollut välillä tauolla muiden töiden takia: Olen tehnyt erilaisia poikkitaiteellisia yhteistyöprojekteja, immersiivistä teatteria ja ohessa sirkusta.

Suunnittelu ja kokeilu ovat viivästyneet myös siksi, ettei kokeiluihin ole ollut tarpeeksi korkeita tiloja. Tekniikkaa voi testailla monessa paikassa ja paperilla suunnittelua on ollut tosi paljon, mutta kokeilut vaatii sen tietynlaisen tilan.

Teosta rakentaessa mietin myös käytännön asioita, kuten haluaako tän festareille vai teattereihin, maailmalle? Mikä pituus on hyvä myydä erilaisiin paikkoihin jne. Tekniset tarpeet määrittää, mihin tän voi viedä. Alun perin mietin pyöreetä katsomoa, mutta tiedostan, että blackbox on helpompi myydä. Tän kans olis tarkoitus pystyä esiintymään. Eri asia, jos olis one night only.